tiistai 6. helmikuuta 2018

Elämän raskas opetus

Kuinka paljon pieni ihminen jaksaa kantaa sisällään asioita? Kuinka paljon pienen ihmisen on jaksettava iskuja elämältä, jotta hänestä tulisi vahva? Milloin onnellisuus tulee takaisin? Voinko hymyillä enään samalla tavalla kuin ennen?

Monet asiat ovat johtaneet toiseen ja tuntuu että joka kerta kun valitsen polun jota kulkea, tuleekin vastaan vain vaikeita asioita jotka tuntuu todella raskaille ja hankalalle ylittää tai edes kiertää. 

Monet sanoo että elämässämme tapahtuu asioita ja joka hetki opettaa meitä monella tapaa. Itsestäni tuntuu että minua elämäni kouluttaa liian rankalla kädellä ja liian usein. Lyhyellä ajalla on sattunut liian paljon pahaa, että sitä jo toivoisi että alkaisi myös tapahtua niitä hyviä ja onnellisia asioita. 

2 vuodessa on neljä ihmistä poistunut elämästäni. Ihmiset joita olen pitäny hyvinä ystävinäni, joille olen voinut sydämeni avata ja heidän lähellään olla omaitseni. Sitten kuitenkin yht’äkkiä he kääntävät selän ja saan huomata heidän kadonneen. Kun selitystä haen en saa suoranaista vastausta vaan selityksiä. Jokainen näistä henkilöistä on jättänyt jälkeensä suuria kysymyksiä ja mustia aukkoja, joihin en tule koskaan saamaan vastausta. Tämän hyväksyy ajallaan ja aikanaan, mutta jokainen uusi ja samanlainen tapahtuma avaa helposti juuri umpeutuneet haavat. Se tuskan määrä on moninkertainen.

Olen pyrkinyt ajattelemaan asioita positiivisesti ja hyväksymään sen mitä elämäni eteeni aina tuo tullessaan. Vaikeaa se välillä on ja jos joutuisin yksin kamppailemaan, en usko että pystyisin siihen. 

Olen onnellinen kun minulla on rakastava aviomies joka on aina lähellä, kun sitä tarvitsen. Olen myös huomannut että työpaikastani on tullut toinen koti, jonne on ihana mennä, kun huomaan parkkipaikalta että toimistolla on joku paikalla. Vaikka monet sanoo että koti ja työ on omia asioitaan eikä niitä pitäisi sotkea keskenään, olen huomannut että ihanalta työnantajaltani saan tarvittaessa tuen ja turvan. Hän kuuntelee ja kannustaa, hänelle on helppo mennä kertomaan ilot ja murheet. Hän myös osaa tarvittaessa piristää. ❤️

Pitäisi aina pyrkiä muistamaan nämä asiat ja unohtaa ne mieltä myrkyttävät. Mutta joskus nämä unohtuvat ja silloin on hyvä kun on joku joka kykenee ne sinulle muistuttamaan. 



-Heidi-

perjantai 19. tammikuuta 2018

Kuin härkä, näen punaista.

Espanjassa härkätaistelijat käyttävät punaista vaatetta hyödykseen kun haluavat härän hurjistuvan ja hyökkäävän kimppuun. Härkä puhisee ja näkee silmissään punaisen vaatteen ja se toden teolla haluaa puskea sen vaatteen sekä vaatetta heiluttelevan olennon alimpaan helvettiin.
Ihminenkin välillä tuntee vihaa, asioita ja joskus jopa toista ihmistä kohtaan. Jotkut ihmiset eivät kykene kontrolloimaan vihan purkausta ja tämän takia he helposti aiheuttavat vaaratilanteita itseään ja ympäristöään kohtaan. Joskus Tämä kohde ei tiedä aiheuttavansa toista kohtaan vihaa ja suuttumusta. Hän on voinut olla väärässä paikassa väärään aikaan, sanoa jotain, tehdä jotain.
Itse harvoin olen pitkä vihainen toisia ihmisiä kohtaan ja harvoin minut saa näkemään pitkään punaista. Mutta joskus voi käydä niinkin että vääränlainen ihminen tulee eteen ja jos ei tiedä, sekä osaa käyttäytyä, on hän vaarallisilla vesillä.
Olen myös oppinut että tietyssä ympäristössä, jos vain on mahdollista, Puran vihan tunteen ja punaisen näkemisen johonkin hyödylliseen. Esimerkiksi salilla treenatessa painojen nostoon. Monesti myös Mietin tilannetta jossa Satun törmäämään kyseisen henkilön kanssa, miten sanon hänelle että ei kiitos, en halua jutella kanssasi. Joskus käy myös niin että tilanne tapahtuu ja kun pitäisi ns. Sota suunnitelma toteuttaa, tapahtuukin muuta. En tarkoita että olisin Kiva ja ihana siinä hetkessä, mutta voin unohtaa olevani tietyssä ympäristössä. Silloin yleensä ääneni korostuu ja Saatan sivaltaa terävän veitsen lailla sanoillani. Tässä monesti se kohde saa ns. Turpaansa mutta myös se ympäristö joutuu osuman tielle.
Myös sellaiset ihmiset saavat minut näkemään punaista jos he vaarantavat perhe-elämäni ja sen sisällä kuuluviin asioihin puuttuminen. Yleensä Nämä ihmiset eivät myönnä tekevänsä virhettä vaan yrittävät kääntää asian niin että se kääntyisi minua vastaan. Minua on omassa elämässäni sorrettu ja poljettu maan rakoon niin monet kerrat, että enään en Anna sille valtaa ja näytän kyllä kuka Täällä on se naarasleijona, joka puolustaa omiaan.
Sen myös tiedän, että tällä kyseisellä ihmisellä ei ole omaa elämää, kerta pitää päästä sotkemaan toisten elämä ja hän on kateellinen meidän elämästä, koska itsellään on vaikeaa ja eikä ole ketään kuka hänelle rakkautta antaisi. Vaikka kuinka hän yrittää jalkaansa laittaa oven väliin, ei se onnistu ja jos uskaltaakin lähestyä näytän kyllä minne roskat kuuluu.
Onneksi ympärilläni on ihania ihmisiä jotka ovat olleet puolellani ja joilta olen saanut tukea ja turvaa. Myös oma aviomieheni on osannut olla lähelläni, vaikka vaikeaa on hänelläkin ollut. En tiedä mitä olisin tehnyt jos tilanne olisi mennyt toisin. Joskus sitä toivoo että elämä olisi helpompaa.
This is my fight song
Take back my life song
Prove I'm alright song
My power's turned on
Starting right now I'll be strong
I'll play my fight song
And I don't really care if nobody else believes
'Cause I've still got a lot of fight left in me"


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

10 viikkoa meni ja se on siinä... Mitäs nyt sitten ?

Viime viikon sunnuntaina (5.11.2017) päättyi 10 viikon Bikini Challenge valmennus. Rankkaa treeniä ja tiukkaa ruokavaliota noudattaen olen kyllä tyytyväinen saamaani tulokseen.

Muistan kun olin valmennuksen ostanut jo loppukesästä ja kuinka tein mielessäni ajatusharjoituksia, millainen valmennus voisi olla? Mitä se minulta vaatisi? ja Mitä minä haluan valmennukselta?
Useasti viikossa näitä ajattelin pienessä mielessäni ja kun viimein valmennus alkoi oli aloittaminen todella helppoa, koska olin jo henkisesti valmistautunut.

Eniten minua huoletti miten pysyn ruokavaliossa ja irti herkuista, mutta yllätyin positiivisesti että ongelmaa ei tullut eikä ole ollutkaan. Välillä oli Cheat mealeja ja silloin ostin jotain herkkua, suklaata, uusia jaffa keksejä ja limpparia. Ennen olisin ihan kevyesti syönyt ja juonut kaikki kerralla, nyt menee vaan pieni pala suklaata ja 1 lasi limpparia. Eikä edes tee mieli herkutella. Ennen tuli joka päivä syötyä jotain karkkia ja pullaa.

Mutta tuloksiin....

Alkupainoni oli jotain siinä 56-57 kg väliin.
Nyt painoni on 53 kg, eli sellanen 3-4 kg pudonnut paino. ( WUHUU! \o/ )
Minun kehosta tuo on suuri määrä ja sen kyllä huomaa. Kasvot ovat kaventuneet, vatsa on litistynyt ja vyötäröni on saanut naisellisemman muodon.

Jos en osaisi uida, varmaan hukkuisin, koska en omista enään pelastusrengasta.


Itse en tätä ole monesti huomannut jos en peiliin ole katsonut. Toinen mistä muutoksen huomaa, että on ottanut aloituskuvat ja muutoskuvat. Tällä viikolla huomasin tanssitreeneissä, kun päälläni oli ihonmyötäiset treenivaatteet, et hei mulla on vyötärö ja että wau! mä näytän omasta mielestäni tosi hyvälle. En muista edes milloin minulla on ollut litteävatsa ja vyötäröä olemassa. :O

MITÄS NYT SITTEN ?

Noh, moni varmaan ajattelee että muutaman kuukauden päästä entinen, pullaa mussuttava ja pömppömahainen Heidi tulee takaisin tuohon meidän sohvalle istumaan.
Mutta.....

Eipäs tulekaan....

Nyt maanantaina 6.11.2017 Alkoi Bikini Balance 10 viikkoa ja heti sen jälkeen 15.1.2018 Alkaa Bikini Challenge 10 viikkoa. Eli yhteensä 20 viikko tiukkaa treeniä ja ruokavaliota.

Aikaisempi valmennus oli mulle se kiinteytymisen hakeminen, niin nyt aloitetaan sitä lihasmassan kasvattamista, jotta kroppa saa lisää muotoa ja voimaa. Toinen syy oli miksi lähdin uudelleen mukaan valmennukseen on se että vielä en luota täysin itseeni että olisin yksinään pärjännyt ilman taustalla olevaa valmentajaa ja muiden ryhmäläisten tukea.

Toivon saavani lisää oppia ja kokemusta, jotta tästä tulisi minulle eräänlainen elämäntapa. :)
En toivo enkä edes haluakaan palata entiseen.

Tässä on muutoskuvani ajalta 28.8.-8.11.2017

Pahoittelen alimpien kuvien selkeyttä, yksin on hakala ottaa ajastuksella kuvaa ja vielä viretellä kännykkä sellaseen paikkaan että tausta olisi mahdollisiman neutraali paikka valoisa. :D 
Mutta kyllä näistä näkee sen muutoksen jonka olen saanut. <3

Katsotaan mitä seuraavat 20 viikkoa tuovat tullessaan ja millainen Heidi ensi keväänä on. :)


-Heidi




keskiviikko 30. elokuuta 2017

Biksuilua vol. 3 ja salitreeni korkattu


Etureiteni huutaa hoosiannaa kun portaita nousen tai laskeudun. Tietääpähän että eilinen viikkotreeni on mennyt perille. Tänään sitten vihdoinkin korkattiin itse salitreenit käyntiin ja täytyy kyllä myöntää et mukavaa oli pitkästä aikaa käydä salilla. Viime kerrasta on se 2-3 kuukautta aikaa. :D
Kesä mennyt mässäillen erillaisia herkkuja. Nyt on hyvä sit parantaa tapansa ja antaa kesäkiloille kyytiä. 



Voin vaan olla ylpeä itsestäni ja siitä miten hyvin olen pystynyt ja jaksanut jo kolmatta päivää biksuilua. Silloin kun ostin osallistumiseni bikini challengeen, ajatus ruoka-aineiden punnitsemisesta ja tiukkaa ruokavalion noudattamista, kuullosti hieman pelottavalta ajatukselta ja olin ennakkoluuloinen itseäni kohtaan. Minä, suuri herkku perse, noudattamassa ruokavaliota ja punnitsemassa raaka-aineita ??? 

Näinä kolmena päivänä olen huomannut olevani energinen ja pirteämpi aamusta tuonne iltaan. Olen nauttinut jokaisesta biksuilu hetkestäni ja en kadu että osallistuin mukaan.

 Mutta, kuten jo eilisessä kirjotuksessa lupailin että kirjoitan tämän päiväiset fiilikset salitreenistä.




JA HYVÄLTÄHÄN SE TUNTU !!!


Jokainen liike, mikä Satun tekemässä ohjeessa oli, tuli tehtyä sekä yritettyä. Kaikki meni hyvin ja olen tyytyväinen tämän päiväiseen treeniini. Huomasin kylläkin, että heikoin lenkkini on kädet eli hauis ja ojentajat. Tämän olen jo tienyt aikasemminkin mutta nyt se selvisi vielä paremmin. Ohjeessa taljassa hauiskääntö minimi oli 10 kertaa ja mullahan meni se 8 kertaa juuri ja juuri, ja painot oli minimissä. Jospa ne voimistuisi tässä 10 viikon aikana. <3





Yllä olevat kuvat on minun tärkeimmistä salivarusteista, ilman näitä en kykenisi tekemään mitään käsipainoilla, kahvakuulilla tai taljoissa. Kun minulle tulee kuuma, alan ensimmäisenä hikoilla käsistä ja muutenkin on se puristusvoima tosi heikko, niin nuo koukut on ollu mulle se helpotus liikkeen tekemisessä ja olen samalla voinut keskittyä olennaiseen, eli harjoittamaan haluttua lihasta. :)

Aikaisemmin minulla oli salihanskoina better bodies hanskat, joissa ei ollut nuita siteitä, (vai miksi nuita nyt voi sanoakkaan). Keväällä löysin Gazozin kaupasta nuo yllä olevat hanskat ja nuissa on nämä siteet jotka kierretään ranteen ympäri tukemaan rannetta. 

Kun teen käsipainoilla esimerkiksi hauiskääntöjä tai vipareita, niin ilman rannetukia ranteeni kipeytyvät todella nopeasti, eikä liikettä voi tehdä loppuun asti. Tämä oli ongelmallista better bodies hanskoilla jotka silloin minulla oli. Nyt kun on nuo gazozin hanskat, en ole ollut tietoinen ranteiden kipeytymisestä. Suosittelen jokaiselle nuita hanskoja ;)






-Heidi

tiistai 29. elokuuta 2017

Biksumimmi 2017





 Hehei! Meikä on Biksumimmi!

Eilen alkoi Fitfarmin järjestämä Bikini Challenge 2017 ja minähän oon messissä mukana. :D
10 viikkoa ankaraa treenaamista ja tiukkaa ruokavaliota noudattaen.
Keittiövaaka on mun uus rakas <3

Ruokavaliosta odotin jotain kunnon överi ähkyä, mutta yllätykseni olen huomannut että sitä ei pahasti ole edes tullut. Ainoa vaikeus on se riittävä veden juonti, mutta eiköhän sekin siitä suttaanu.




Vielä en ole salille treeniä päässyt tekemään, mutta sen aika onkin huomenna sitten. Tänään tein Satu Kalmin tekemän viikkotreenin, jonka pystyy hyvin kotona tekemään.

Viikko treenistä odotin että se olisi kunnon överi ja että puolessavälissä en jaksaisi enään mitään tehdä. Tässä huomasin sen että on sambatreenit tehnyt tehtävänsä ja keskivartaloon on tullut voimaa, mitä se esimerkiksi vuosi sitten on ollut. Hyvin jaksoin PAKARAPARTYN tehdä ja hikihän siinä tuli. En ole koskaan hikoillut yhtä paljon muuta kuin saunassa. :D


( Tämä kuva on kesältä, Kajaanin markkinakadulta. Meillä oli sambakulkue jossa oli todella mukavaa mennä ja tehdä sambaliikkeitä <3 )

Eilen tosiaan oli sambaharkat ja ajatus oli että nappaan kuvan kun sattui olemaan lisäksi tuo samba-reggae asu päällä, mutta enhän minä sitä sitten enään hoksannut paikan päällä ottaa ja muistin vasta sitten kotona. :D

Sambailua on tullut harrastettua toukokuusta lähtien ja joka hetkestä olen nauttinut. Kuvassa oleva oranssisamba-asu on ohjaajan tekemä ja välillä aina lainaan sitä. Hän on valmistamassa minulle ihan omaa samba-asua, mutta kerron siitä sitten myöhemmin lisää.



Lopuksi vielä kuva eilisestä iltapalasta. Annos ei ole järin nätisti aseteltu, mutta ei se haittaa. :D
Tälle päivälle vielä iltaan töihin ja huomenna yritän tulla kertomaan salitreeni fiiliksiä. <3




-Heidi


keskiviikko 23. elokuuta 2017

Hiukset on naisen kruunu, kanna sitä ylväästi

Sitä sanotaan että hiukset on naisen kruunu. Jokaisella on oma tyylinsä ja makunsa, miten hiukset on laitettu, minkä väriset ja minkä tyyliset ne ylipäätänsä on.

Omat hiukseni on kokenut monenlaista muodonmuutosta elämäni aikana.
Ne on ollut lyhyet, pitkät, vaaleat, tummat, punaiset ja violetit. Sinisiä tai vihreitä en ole koskaan kokeillut ja veikkaan ettei aviomies siihen suostuisi, enkä usko että sen väriset hiukset edes sopisi minulle. Luonnostaa hiusteniväri on sellainen perus maantienvaalea. En muista milloin viimeksi minulla on ollut omanväriset hiukset, ehkä häitten aikaan, mutta silloinkin ne oli sävytetty ja väriä oli myös kirkastettu.


Jotkut naiset on rohkeampia kokeilemaan kokoajan uutta mallia ja väriä hiuksiinsa, toiset on vannoutuneita pitämään tiukasti kiinni tietystä muodosta ja väristä. 
Itselläni ei oikein ole tiettyä mallia tai väriä mitä pitäisin kokoajan. Paitsi nyt on tosin jo yli vuoden ollut tuo oikealla puolella oleva siili. Siitä olen tykännyt ja en ole kyllä ajatellut rupeavani sitä kasvattamaan. Varmaan sen takia kun muu hius on tuonne kainaaloon asti. :D

(Tässä kuvassa olen tuon siilin itse leikannut. (2015)
Silloin vielä oli tuo toinen puoli suunnilleen leuan korkeudella)

Hirmu moni on kauhistellut ja ihastellut rohkeuttani muuttaa hiustyyliä. Jotkut on myös osannut olla kohteliaita, mutta olen kohdannut niitäkin joita hiustyylini on suoraan sanoen ällöttänyt. Mitä sitten jos se toista ihmistä ällöttää ja että hän ei ikinä samantyylistä leikkauttaisi, oma on tukkani ja se on minun kruununi jota kannan ylväästi. <3
Ei se minua haittaa jos joku ei hiustyylistäni tykkää, se on hänen omamielipiteensä, mutta senkin voi pitää ihan omana tietonaan ja olla silti kohtelias.


Yhtenä päivänä töissä, eräs mummu katsoi hiuksiani ja tuumasi että sinullahan on jännä tyyli. Miten sinä tollaset hiukset olet laittanut? Hienot on ja sopii sulle. Sitten hän alkoi kertomaan omasta nuoruudestaan ja millaiset hiukset hänellä oli ollut. Enään ei sellaista tukkaa hänellä ole ja ainoa lohtu on pesupäivänä laitettavat paplarit, siihen lyhyeen hopeiseen tukkaan, joka joskus on ollut pitkä ja kaunis. 


Moni sanoo että hiukset kärsii siitä käsittelyn määrästä mitä värin vaihtaminen vaatii. 
Joo kyllä, en kiellä sitä. Mutta usein kun parturissa olen tyyliäni muuttamassa, hiukseni hoidetaan ja huono hiuslaatu leikataan pois. Kerran olen kärsinyt siitä vaalentamisen määrästä jota hulluina teinivuosina itse tein. Silloin oli pitkä tukka, kunnes keksin että haluan punaiset hiukset ja ennestää ne oli jo blondit, niin kyllä vain, puolet hiuksen pitudesta jouduttiin leikkaamaan pois. Totta kai se harmitti, mutta hiukset kasvaa kokoajan joten jos haluaa pitkät hiukset on kasvatettava, mutta hyvä on välillä niitä huonoja latvoja leikellä pois.



Itselläni hiukset kasvaa yllättävän nopeasti. Ei mene kuin pari vuotta kun ne ovat jo yli olkapäiden. Moni ystävistäni on sanonut että heillä se kasvu pysähtyy johonkin tiettyyn pituuteen ja sit tuntuu että ne ei kasva enään ollenkaan. 




Myös monet muotoilutuotteet vaikuttaa hiuksiin. Yllä oleva kuva on vuosi sitten keväällä, kunnon trollitukka. Sanon minä että ei onneksi koko pulloa tarvinnut hiuskiinnettä suihkuttaa, mutta ainakin se puoli pulloa ja illalla oli aika mukava mennä suihkuun pesemään pois. Sai kyllä hoitotuotteita hiuksiin käyttää että ei ihan kärsisi paljoa hiuksen laatu. :D



Postauksen aiheen sain päähäni kun kävin pitkästä aikaa parturissa. Kuten moni lukija varmasti sen jo arvaa on Heidin tyyli saanut taas uusia tuulia. Alla on ennen ja jälkeen kuvat:




 






Kuten kuvista näkyy, on muodomuutos suuri. Olen kyllä tyytyväinen tulokseen.
Laikkausmalli on täydellinen, kun hiuksista saa muokattua monenlaisen tyylin. :)

Lopuksi haluan kiittää Tukkatakomon Marjaa ja hänen hyvää asiakaspalveluaan sekä taitoa. <3
Seuraavaan kertaa odotellessa, mitäköhän silloin keksin hiuksiini keksin. ;)



-Heidi

tiistai 8. elokuuta 2017

Tassunjäljet

Tänään tulin miettineeksi kuinka rakkaan lemmikin menetys koskettaa. Itse olen elämäni aikana menettänyt useamman lemmikin. Suurin osa on tullut vanhuuteen ja siitä siirtyneet ajassa ikuisuuteen.


Moni ei lemmikkiä ota sen takia kun pelkäävät sitä menetyksen tuskaa joka tulee kun lemmikki kuolee. Joillekin menetyksestä yli pääseminen on helpompaa ja joillekin taas se tuntuu erittäin vaikealle. 

Omalla kohdalla se on paljon riippunut suhteesta lemmikkiin ja miten paljon sen kanssa on ollut tekemisessä. Yläpuolella oleva kuvan Bokseri oli meillä jo silloin kun olin lapsi. Monet lapsuuden muistot liittyy meidän Mamboon. ❤️


Minun elämässäni on aina ollut joku lemmikki. Kissaa, koiraa, kilpikonna, hevosia ja hamstereita. Jokainen on jollain tavalla jättänyt jälkensä minun sydämeen ja ovat sillä tavalla mielessä joka päivä. 🐾

Monien lemmikkien kohdalla olen ollut mukana heidän viimeisellä matkallaan. Yläpuolella oleva kissa on nimeltään Pörri, hänen viimeinen matka kissojen taivaaseen tapahtui sylissäni ja rakkaitten ihmisten ympäröimänä. Äidilleni Pörrin menetys oli hyvin raskas ja vielä edelleen hänellä tulee ikävä Pörriä. 
Jonkun mielestä voi olla todella typerää itkeä ja surra lemmikkiä joka on ollut jo haudattuna useamman vuoden, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, jokainen lemmikki jättää omalla tavallaan jäljen sydämeen. 





Kuvan koira, oli elämäni ensimmäinen oma koira, jonka itse olin saanut valita pennuista. Hänen nimensä on Allu, nyt elokuussa olisi hänelle ikää tullut 17 vuotta. Allulla oli omat mielipuuhansa ja tekemiset. Välillä osasi olla sotkupekka ja ärsyttävä, mutta silti rakas ja hellyyttävä. Vanhuuden päivillään hän touhusi pappakoiruuksia, eli nukkui, söi ja tuhnutteli (piereskely). Hänelle rakkain lelu oli vinkukenkä, sitä hän kanteli aina iltaisin tiettyyn kellon aikaan ja tietyn verran olohuoneen pöydän ympäri. 👟

Allun kuolema oli kaikkein vaikein itselleni. Viimeisen yön istuin hänen vierellään ja kuuntelin hänen nukkumistaan sekä pidin hänen tassustaan kiinni koko yön. Aamulla 6:30 hän henkäisi viimeisen kerran kunnes vanha sydän lakkasi lyömästä. Allun lähtö oli rauhallinen eikä sitä edes oikein huomannut.
Yleensä kun lemmikit lähtee, he antavat siitä jonkinlaisen merkin ääntelemällä tai liikahtamalla.

Allu on vasta ollut muutaman kuukauden koirien taivaassa ja uskon että hänellä on siellä kaikki hyvin, kuten kaikilla rakkailla. ❤️



Monesti pohdin ja mietin, miten selviän näistä kahdesta rakkaasta, kun heidän on aika jättää minut ja lähdettävä sinne paikkaan ihanaan ja rauhalliseen?

Eräällä ystävälläni on oma rakas ystävä kadonnut eikä kotiin ole vieläkään palannut. Ystäväni on surun murtama ja alkaa uskoa ettei rakas enään kotiin palaakaan. Hän on alkanut henkisesti tekemään surutyötä ja hyväksymään sen totuuden siitä ettei rakastaan enää näekkään. Itse en ole koskaan joutunut tilanteeseen jossa ystäväni on ja voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun ei ole varma mitä on tapahtunut. 

Tänään puhelimessa hänen kanssaan juttelin ja hänelle sanoin: Että vaikka rakkain on poissa etkä häntä näe, on hän aina muistoissasi ja jollain tavalla tassunjäljen jättänyt sydämeesi. Hän ei ikinä muistoistasi katoa ja sitä kannattaa vaalia. 

Myös sekin helpottaa surussa että antaa itkun tulla kun se on tullakseen. Sitä ei tarvitse hävetä tai pelätä. Se helpottaa ja kuuluu surutyöhön jota sillä hetkellä tekee.


-Heidi